lauantai 4. kesäkuuta 2011

Toukokuun tunnelmia

Namasteeee ystävät!

Toukokuu meni Lalitpurin kaduilla ja katoilla lämpimissä ja kesäisissä merkeissä! Harjoittelumme loppuaika oli mielenkiintoista ja antoisaa, sillä jotenkin tuntui, että tunnelma ja fiilikset tiivistyivät loppua kohden... Oli hurjaa huomata kuinka nopeasti aika menee. Lastenkoti tuli päivä päivältä tutummaksi ja kulttuuriin sopeutuminen ja tutustuminen syvensivät entisestään omaa läsnäoloa.. Vapaaehtoismassat (ne edellisen blogin 11 :D) hälvenivät ja pian meitä olikin vain viisi upeaa suomalaista harjoittelijaa, mistä olimme ilahtuneita, kun saimme hieman enemmän aikaa ja tilaa toimia lasten kanssa.

Viimeisillä viikoilla olin Tanjan kanssa lasten koululla tutustumassa. Koululuokat olivat pieniä ja opetus oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Opetuksessa kaytettiin karttakeppiä, joka osui tarpeen tullen seisoviin lapsiin kehottaen heitä istumaan. Huhuh! Muutenkin tuntui, että opetus ei ollut kovinkaan johdonmukaista tai oppilaslähtöistä. Tunneilla toistettiin paljon asioita, mutta opetustapa ei ollut mielestäni kovinkaan looginen tai syvälle pureutuva.... tuli mieleen "hauki on kala.....-hokema." Eräässä luokassa ei ollut lainkaan opettajaa vierailupäivänämme. Menimme luokkaan ja pidimme lapsille luovien menetelmien pohjalta tunnin :) Tunnilla kävimme puheen ja esiintymisen tukevaa ohjelmaa läpi, jossa lapset saivat kertoa toisille asioita itsestään luokan edessä. Näin mekin tutustuimme aluksi hieman lapsiin. Sitten opetimme lapsille kaksi laulua; yhden englanninkielisen ja toisen suomalaisen (Kalliolle kukkulalle) laulun. Niihin otettiin rytmiikkaa mukaan ja hieman liikettäkin. Sitten vedimme pantomiimia eläinaihein, mikä oli riemukasta. Naurua ja intoa riitti.. Minun ja Tanjan näyttelijänlahjoja ja heittäytymistä testattiin- ja hyvinhän se meni :D

Täytyy sanoa, että nämä kolme kuukautta ovat opettaneet tietynlaista varmuutta, joka näkyi muun muassa siinä, että minua ei jännittänyt koulussa pidetty yllätystunti oikeastaan ollenkaan. Ja yhdessä tekeminen on korostunut koko harjoittelun aikana. Tuntui jotenkin niin luontevalta vetää oppituntia toisen kanssa. Lastenkodilla järjestimme toukokuun aikana artworkshopin, missä lapset saivat toteuttaa maalaten omaa luovaa visiota. Teimme maalauksista sydämen muotoisen teoksen studyroomiin, mistä lapset olivat kovin ilahtuneita. Kävimme pienimpien lasten kanssa puistossa retkellä. Lapset olivat ihmeissään ja innoissaan katuelämästä ja uudesta puistoalueesta. Pienikin ympäristönmuutos ja kokemus ovat varmasti merkityksiä lapsille, sillä he eivät usein pääse pienellä porukalla kulkemaan. Yksilöllinen huomiointi on myös asia, mikä ei ole itsestään selvää lastenkodin arjessa.

Toukokuuhun mahtui myös tanssiopetusta, sillä lapset osallistuivat tanssikilpailuun. Oli upeaa seurata lahjakkaiden lapsien tanssia ja siinä kehittymistä. Pääsimme katsomaan finaalia, jossa esitys meni todella hyvin, mutta voitto meni muualle. Tanssiminen ja sen näkeminen muistutti minua taas siitä, kuinka hieno laji ja ilmaisumuoto tanssi on!!! Kaipaan hieman koulun liikunnan ja tanssin tunteja ja niitä kontakti-impromöyrimisiä lattialla :) Noh ensi syksynä alkaa musiikki ja rummutus :D Toivottavasti Laureassa on hyvät äänieristykset, kun päästään kapuloihin käsiksi!!

Harjoittelun loppupäivät olivat hieman haikeita ja järjestimme tanssia ja naposteltavaa läksiäisiin. Lapset esittivät tansseja meille ja ilta oli mahtava- onneksi ilontäyteinen!

Kokonaisuudessaan harjoittelu Nepalissa oli kokemus, mitä en missään nimessä vaihtaisi pois! Kolme kuukautta olivat hyvin intensiivisiä. Päiviin mahtui iloa, ihmetystä, naurua, kohtaamisia, uusia ystäviä, oppimista, sopeutumista, rottajahti, kaatosateita, muutama kyynel, riisiannoksia, leikkejä, haleja, hymyjä, lauluja ja paljon muuta! Kielitaidon kehittyminen ja uusien näkökulmien avautuminen olivat oppimisen kannalta tärkeitä. Rakkaiden ystävien kanssa asuminen ja matkaaminen opettivat myös paljon. On hieman outoa kirjoittaa tätä viimeistä omaa tekstiä täältä kuutamoillasta mökiltä ja muistella kokemusta, joka vasta muutama päivä sitten päättyi helsinkivantaalle. En kaipaa takaisin, mutta kaipaan ihania ihmisia ja ystäviä, joita matkallani sain! Olen kiitollinen siitä, että Nepali opetti minut rakastamaan Suomessa olevia asioita, kuten rauhaa, hiljaisuutta, puhtautta, valoisia kesäöitä, erikoisen ujoa, pidättyväistä ja tuttua kansaa sekä sitä laatua, minkä huomasin vasta mentyäni kauas pois.

Viimeiseksi haluaisin omistaa seuraavan lauseen upeille hymyille, jotka loistivat matkani varrella: " Smile and the whole world will smile with you!"

Ihastuttavaa ja aurinkoista kesää kaikille
<3 Laura

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Back in Katmandu

Hola!

Olemme palanneet upealta trekilta ja lomalta takaisin tyontouhuun. Tanaan starttasimme Hampaat terveiksi-kampanjan yhdessa Maarian ja Aliisan kanssa. Jotain rotia tahan hygienian hoitoon. Hammasvalistajat skarppina: Hammasharjoilla ei pesta lattioita, eika harjata kasikarvoja :D Rokkibiisit saavat uudet lyriikat kun tulevat sosionomit tsemppaavat ahkeria hampaidenpesijoita kuunvalossa "Oooh I wanna brush my teeth all night ! ". Lapsille taalla hampaidenpesu ei ole itsestaanselva juttu, sita on oikeasti harjoiteltava! Henkilokuntaa ei hampaidenpesu kiinnosta, joka vaikuttaa lapsiin. Lapsia on todella kannustettava omatoimiseen hampaidenpesuun.

Talla viikolla vietetaan paasiaisviikkoa. Meidat on myos kutsuttu paasiaisparaatin, jossa kavellaan kahdeksan tuntia syomatta ja juomatta auringonpaisteessa kuunnellen kolmetuntia kestavaa saarnaa..Lupaismme harkita :P Paasiasviikko starttasi rairuohokuppien teolla, jotka teimme pullonpohjista ja lapset maalasivat koristeita. Haimme mullat takapihalta ja tanaan istutimme pienet siemenet itamaan. Saammekohan unta kun jannitamme kuinka ruoho alkaa kasvamaan..Pitaisi menna viikko. Luovat toiminnat ovat mukanamme synttaridiscossa, jota eilen juhlimme, kun lastenkodin poika taytti upeita vuosia. Valomerkki tuli kun sahkot katkesivat, josta juhlavaki siirtyi fluidisti kakun pariin. Jokaiselle yksi haukku :)

Juomavesi lasrenkodilla on taas juomakelvotonta ja se tuntui vatsassa. Onneksi the Big "O" niminen jatskibaari tarjosi meille upeat jatskiannokset ja homppa huumoria. Auttoi kummasti masuun :)

Taalla on simona vapaaehtoisia. Talla hetkella 11! Uusia vapaaehtoistyontekijoita tulee sita mukaan kun vanhat lahtevat. Energiaa menee uusiin ihmisiin tutustuessa ja vilsketta pienessa talossa riittaa niin, etta valilla on vaikea loytaa omaa paikkaa. Oma aika on kullan kallista. On hyva koota ajatuksia ja rentoutua. Golden triangle (me kullannuput pusumusut:makkara, taikasa ja tatti) works AWESOME ! :D

Suvaratri all sweethearts <3 We love you soooo much! The sky is not a limit!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Vuoret kutsuvat!

Huomenna lahdetaan Pokharaan !! Parin viikon hengahdystauko Kathmandun saasteista ja lapsista :P Alkaa nyt kuitenkaan vain ymmartako vaarin. Tossa muutama lapsi jo ilmotti et ne lahtee niiden kotikaupunkiin parin paivan paasta, eika nahda tan paivan jalkeen.. jos jaksais ni vois vaikka tirauttaa pari kyynelta tyynyyn illalla, kun ne on kumminkin niin kivoja lapsosia! Niilla on nyt kokeita ja ne vaan lukee.. tylsaa! Onneks saatiin maalattuu niiden kaa, vaik noi patistaa niita vaan lukemaan. Kylla ma niita autoin englannin kokeeseen lukemisessa, mut ei musta oo mitaa apuu nepalin tai matskun kokeisiin luvussa. Laulettiin niille unilaulut,  mika oli aikamoinen suksee! repeily kesken laulujen taytti huoneen ainaki ilolla :)

Otetaan Lauran kanssa huilut mukaan vuorille ja tilutetaan auringon laskuun ja nousuun! Tanja laulaa ja lyo rytmia! Voi olla etta meista ei kuulu nyt vahaan aikaa, etta alkaa hermoilko siella! Me varmaan lillutaan just sillon kuumil lahteil. Ollaan ajateltu menna Pokharasta Poon Hillille kattoo auringonnousua, sit Tatopanille kuumille lahteille ja takas alas toista reittia missa on lisaa kuumia lahteita ja metsaa. 

Tanaan on Earth hour, mita ollaan vahan naureskeltu taalla. Sahkot on Nepalissa jotain 13 tuntii paivassa pois, samoin vesikatkoksia on paljon. Kaydaan jaakylmassa suihkussa ja meidan pitaa itse huolehtia etta vesi nousee katolla olevaan sailioon silloin kun on sahkot paalla. Sitten ei tuu vetta kun ei oo sahkoja ja sailio on tyhja tai ei muutenvaan tuu vetta. Tunti paivassa on ihan hyva juttu muistuttamaan et ne valot voi laittaa myos joskus pois, mut kyl ne verhot voi silti avata ja illalla laittaa kynttiloita, ah kuinka romanttista! :P Mennaan ehka Bouddhanat stupalle viettamaan Earth houria tanaan.

Hedelmakatsaus:
Taalla tulee syotyy kyl hedelmia ku niit on taal tyrkylla joka kulmas ja ne on halpoja! Soin avokaadot, joitten kypsymista olin odottanut kuin kuuta nousevaa jo jotain ainaki viikon verran. Niita saa vain yhdesta paikasta taalla, mika on tuolla vahan kauempana, ja niiden loytaminen oli jo jonkin asteinen henkien taistelu, oli kyl hyvaa! Mangokausi taalla ei viela oo, mita olin vahan odottanu, ku kuulin jotain huhuu et ne ois taal jotain supermehukkaita. Banaanit taalla on ihan sika sopoja ja pienia ja keltaisia, niit pitaa syoda monta. Viinirypaleet on sikahyvii, mut ne on vahan riski ku ne on tuol polys ja saasteessa ja pitaa pesta hyvin. Omput on hyvii, mandariinit kans.

ps. Tavattiin aivokirurgi, jolla oli timantit korvissa.

Et sellast!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Maalauspaiva

Nyt ollaan saatu opiskeluhuoneen kunnostus kunnolla kayntiin. Jynssatty on. Irrotettiin lattiamatto, jonka alle kaikki pesuvesi on paassy homehtumaan. Haju oli kuvottava, meilla oli sit huivit suun ja nenun edessa ku oltais muuten pyorrytty. Koko talossa on surkeet siivousvalineet ja hygieniajuttuja ei oo. Lapsilla vuotaa nenat ja jotkin perusjutut on lapsilta opettamatta! Kaaritaan hihat tyttojen kanssa tassa ihan justiinsa, ku momot vaa masuis sulaa :)

Hommattiin kunnon maalaustarvikkeet tanne.Ohjattiin Tanjan kaa 8-11 vuotiaille yhteismaalaus setti, mista tuli tosi magee. Teipattiin se opiskeluhuoneen seinalle jo! Sit kaikki sai painaa kadenjaljet ja nimet paprulle, ja laitetaan ne ornamenttimaisesti sinne katonrajaan. Lapset naytti nauttivan ja oli kyl hauska ja kuuma paiva katolla. Ihanaa saada jotain konkreettista taalla myos aikaiseksi!

Toiden ohella ollaan otettu aika rennosti :-) ei turhaa hoppuilua, kattellaan vahan maisemia ja kaupungin menoa, syodaan kaikenlaisia erikoisuuksia. Tanaan soin niin tulista intialaista, etta kulmakarvat hikosivat. Oli pakko vetaa kuitenki kaikki ku siina oli sita protskuu, mika taal on vahan harvinaista. Sitten mentiin myos ettimaan jalkiruokapaikka, soin apple crumblen :)

Thamel eli Kathmandun keskusta on tullut vahan tutuksi jo. Sama tiikeri balsamin myyja kyttaa meita, viulut soi korvissa, huilut ostettiin jo Lauran kanssa vuoria varten (treenattu on) ja myyjien smalltalk kulkee kutakuinkin nain: "namaste, inside, i make good price for you, you don't like?!?, where are you from?Aah Phinland!"

Mulla on ollu tosi kivaa taalla. Laura, Tanja ja suomalaiset volunteeraajat Maaria ja Aliisa samasta oppilaitoksesta on ihanaa asua hei teidan kanssa! Lapset on kans ihan supereita! :)

Kuvisprojektin aloitus. Ensimmainen lasten tekema yhteismaalaus, joka koreilee nyt ensimmaisena taideteoksena lasten opiskeluhuoneen seinalla!..


...Mutta ennen kaikkea oli siivottava huone seinia ja lattiaa myoten. Onneksi kaiken hajun ja lian keskelta loytyi myos iloa :)

Durbar Square
Temppelialue












Ensimmaisia paivia Nepalissa. Loydettiin kiva kattoterassi ja nahtiin upea auringonlasku !


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Vetta kengassa, varia kaikkialla :D

Heiiiii!!!

Eilen oli Holi-juhla, hindujen karkelot!!! Karkelon keskeisena osana on heittaa vetta ja varijauhetta toisten paalle. Kun aamulla astuimme ulos kauniiseen juhlapaivaan, hetkessa olimme likomarkia ja yltapaalta varissa! Vesipanokset olivat niin napakoita, etta mustelmia on varmasti tiedossa (Laura epailee myos sisaelimien siirtyvan sentteja, kun yksi panos osui kivuliaasti ylavatsaan :D)! HURJA JUHLA!!

Kaupungin juhlahumussa paasimme Holi-ajelulle auton lavalle paikallisten kanssa. Ajelulla naimme myos kaupungin reunalla olevaa upeaa luontoa ja vuoret olivat jo lahempana. Juhlapaivana ihmiset olivat riehakkaita ja onnellisia, mika tarttui meihinkin! Huippukivaa tutustua paikallisiin tapoihin.

Toissa olemme tutustuneet paremmin lapsiin ja olemme leikkineet yhdessa muun muassa peilia, pallopeleja, laululeikkeja ja nimileikkeja. Haasteena on oppia kolmessa kuukaudessa jokaisen 32 lapsen nimi ;)
Harjoittelupaivien tarkeita hetkia ovat hetket, joissa pystyy kohtaamaan lapsen yksilollisesti. Lastenkodilla riittaa vilsketta ja melsketta.

Paivia on osaltaan varjostaneet synkat uutiset maailmalta. Olemme surullisia Japanin tilanteesta. Paikalliset sanoivat, etta meidan tulisi varoa sateita seuraavan viikon ajan. Eraana paivana olimme Tanjan kanssa asuntomme roof topilla palvomassa aurinkoa, kun pikkuinen pilvi saapui paallemme. Pakenimme suuren huovan alle sateen pelossa. Siella me kokotimme hikikarpalot valuen.. Samana iltana en paassyt ajoissa toihin, kun sadepilvet eivat vaistyneet.

Olemme tutustuneet myos ihmisiin, joiden kautta meilla on mahdollisuus tehda opiskeluihimme liittyvia opintokaynteja. Esimerkiksi eras Espanjasta ja Kanadasta kotoisin oleva kokkitiimi kutsui meidat tutustumaan projektiinsa, jossa he kehittavat ohjelmaa paikallisille nuorille. Ohjelmassa opetetaan nuorille puhtaan ja ravinteikkaan ruuan valmistamista. Saimme myos vierailukutsun paikalliseen yliopistoon eraalta sosiologian opiskelijalta.

Varikasta viikkoa kaikille!!!